Hohhoh... Meinasin aloittaa uuden blogin, koska tämä on vähän... historiaa. mennyttä. kabum.
Elämä tosiaan tuntui tossa yks päivä ihan elokuvalta ja tuli odotettua lopputeekstejä.
Kahden miehen välissä, elämän muutoksia, sekoilua ja porukoiden muutto tuhansien kilometrien päähän.
Tyypillisesti elokuvan juoni on nyt siinä vaiheessa, että prinsessa teki valintansa, masentui ja sankari sai naisensa.
Tosiaan, rakastin kahta miestä. Pidemmän puolella mun ja exän suhde meni metikköön. Pahasti.
Meillä oli ihan sikana riitoja ja ongelmia. En huomannut kaikkea ja hälytyskellot alkoivat soimaan suurinpiirtein siinä, kun terveydenhoitaja ehdotti eroa!
Me asuttiin sikolätissä. Oikeasti. Tiskejä ei kukaan tiskannut, joten ne oli homeessa tiskialtaassa aina kuukauden kerrallaan. Sovittiin monesti exän kanssa tiskivuorot ja minä niitä toteutin. Siivosin muutenkin, hoidin molempien tärkeät asiat ja huolehdin kaikista muista paitsi itsestäni.
Tässä samalla palauttelen muistiin tota paskaa, lukemalla vanhoja facebook päivityksiä ja chatti keskusteluja.
Nyt kun rakkaus ei sokaise silmiäni, niin en voi muuta kuin kauhistella. Mitä hittoa oikein ollaan pelleilty!?
Kuvaa sen aikaisesta stressistä ja yksi päivitys. Kommentteja en suostu laittamana, sen verran ilkeän puoleista. Loppu puolella kuitenkin kommenteissa lähdi automaattisesti puolustelemaan exää...

Haha! Siis oikeasti! Mun ilon aiheet joskus oli "Pestiin pyykit yhdessä! <3 ".
Mulla tosiaan oli vaikeeta, mutten syytä exääni kaikesta. Meillä oli mahtaviakin aikoja ja huippu hauskoja päiviä. Noita päiviä vaan oli niin vähän.. niin vähän.
Sotkeuduttiin sitten velkakierteeseen. Ensimmäinen pikavippi maksettiin nätisti pois ja ajallaan.
Seuraava sitten otettiin syystä "mä haluan just nyt!" exsän suusta. Se oli tilannut sen kuuluisan paukkupyssyn.
Maksoi sen 130e ja osamaksulla sen tilasi. Se oli ok, siihen asti kun postissa saikin kuulla että oli mennyt tavallisen maksun mukaan ja piti maksaa ennenkö sai sen postista. Soitti mulle ja kinasimme pitkään vipin otosta.
Olin tyhmä ja annoin periksi. Velka alkoi.
Yllättävää kuitenkin paljonko tommosella vipillä on korkoa!
No mutta tuo oli ongelmista yksi pienimmistä.
Seuraavaksi meni meidä suhde karikolle ja mä lähdin töihin. Hain kesäksi kesätöitä normaalin työn ja koulutehtävien oheen. Jätin paaaljon ystävä tapaamisia ja tapahtumia väliin töiden takia. (Olin siis saanut tuohon aikaan jo muutaman kaverin/ystävän, terveisiä teille!)
Arvatkaa mitä exä teki koko kesän? Ei. yhtään. mitään.
----
Hypätään takaisin nyky aikaan ja muistellaan loppua tuosta joku toinen päivä. Tulee vaan tuoaikainen ahdistus takaisin päälle.
Vastapainoksi elämässä on nyt parempi vaihe. Paljon parempi :)
Tuli valittua mies joka sitten paljastui seurustelun aloitettua lapsuuden ystävän isoveljeksi :D Tapailtiin pari kuukautta ennen seurustelun miettimistäkään.
'
Ensimmäisen kerran kun tuon poikaystäväni näin, olin sata varma että olen hänet nähnyt ennenkin!
Ja niin olinkin, useasti vielä. Masennuksen takia multa puuttuu paloja muistista, joten en satavarmaksi voi sanoa.
Poikaystävän sisko on siis mun ykkös-kolmosluokan luokkalainen ja samalla hyvä kaveri/ystävä jonka kanssa tuli leikittyä ja tehtyä hölmöjä juttuja. Esimerkiksi voisin mainita, että ykkösellä meikkasimme välitunnilla wc:ssä. Äidiltäni olin "lainannut" huulipunaa, joka päättyi huulien rajojen ylikin hyvän taidon takia.
Ope suuttui ja pesiessämme meikkiä pois huomasimme, että huulipuna on kestohuulipunaa. Go us!
Voisin hipsiä kauppaan ja kirjoitella joku toinen kerta lisää. Kun vituttaa taas tarpeeksi :D
C ya! - Sagara-
Kyllä se siitä muruseni...elämä tuo kaikenlaista skeidaa matkalle ja sitä tulee jatkossakin. Selviytyminen on kiinni vain sun asenteesta. Ota valmiiksi asenne " Tää on helppo asia hoitaa " niin ne pahimmatkin ongelmat selviää tavalla tai toisella.
VastaaPoistaTässä maailmassa ei voi kaikkia miellyttää joten älä yritäkkään...stressaat ihan suotta. Toiset ihmiset kannattaa jättää menneisyyteen ja toisia pitää kuin kukkaa kämmenellä ja helliä heitä ystävinä lopun elämää <3
Loppumetreillä ne ystävät merkkaa kuitenkin aina paljon enemmän kuin ne muut...vaikkei niitä hyviä ystäviä olisi kuin 1.
Tsemppiä rakas! Olet iso osa mun maailmaa!
<3-lla Äiti
Ei se niin turhaa se stressaaminen aina ole :) Mutta en mä enään niiiiin hirveesti stressaa. Vaikkakin tuo menneisyyden raha asiat vaikuttaa nykyäänkin rahan käsittely ongelmiin. Ei se että tuhlaisin vaan se että säästän ja panikoin.
Poistasun täytyy olla vahva ku oot selvinny ja jaksat vielä vetää :)
VastaaPoistahyvä että menee paremmin nykyään, vaikka en sua noihin aikoihin tuntenu.