Minä lapsuudessa part 1

Moikka moi!

Sain pari kassillista joulukoristeita perhetutulta. 

Siellä oli mun äidiltä jääneitä kuvia mun ja mun siskon lapsuudesta.
Mukana oli mm. mun koulukuvia.

Siitä sitten sain idea tähän postaukseen :)

Kuvia kuitenkin oli niin paljon, että tekstin kanssa oli helpompaa puolittaa kahteen osaan.
Tässä ensimmäinen osa.

Kuvat on kuvattu järkkärillä kuvista, joten voi näyttää hieman omituiselta.

Kuva 1.

Olen tässä vissiin n. vuoden vanha, eli mennään vuotta 1994

 Olen Minna-tätini sylissä (äidin sisko)

Ei ole mitään muistikuvaa tästä.

Minna oli Suomessa käymässä, kun muutti opiskelu aikoinaan Texasiin.
Siellä se asuu miehensä ja mun kolmen serkun kanssa vieläkin :)

Kuva 2.

Mennään vuotta 1996 ja mä oon 3v.

Oompas söpö ollut :)

Tässä toistuu muistikuva pehmolelusta ja tosta korituolista.

Tarhakuva, mutten enään muista tarhan nimeä.

Muistan tolta ajalta mun feikki babyborn-nukkeni.
Inhosin sitä joka toinen päivä ja heittelin pitkin huonettani.
Suututti kun se ei pissanut kuin oikea babyborn :-D

Kuva 3. & 4.

Tässä mä oon 4v.

Mulla ei oo muita muistikuvia tosta hetkestä, kuin että kuvaaja oli mies ja sillä oli ruma pehmolelu.

Taisin istua jollain korituolilla, jonka selkänojaa ei hihojen takaa näy?

En muista, tästä on jo +/- 18 vuotta.

Saman ajan tarhakuva:

Muistikuvia tältä ajalta on, kun kävelen äidin kanssa käsikkäin kotia päin ja jotain päiväkodin leikkejä.

Meillä oli äidin kanssa ruma, mökäävä, oranssi pesukone,
jonka päällä oli hauska istua linkouksen ajan.

Äiti sanoi että oli pakko, ettei se lähteny liikkeelle.
Sellasta loistavaa kasari/ysäri tekniikkaa :-D

Muistelen myös sellasta barbie-nukkea.
Sillä oli hieno pinkki, pyörivä hame, jossa oli huulikiiltoja.
No mä sitten osasin sutata valkosen paitani ja äiti otti siitä sen vuoksi huulikiillot pois.
Oltiin kai just lähdössä jonnekin kahville.

Se oli kauhea menetys, varsinkin kun mekkoon jäi kuoppia :(

Kuva 5.

Tämän mä muistan, olin eskarissa!

Eli mä oon tässä 5-6?
Koska menin 6 vuotiaana kouluun...

Eskarista muistan paljon ulkona olemisia, pelejä, ihmisiä ja vieläkin on tallessa eskarikansio.

Se vaan on kellarissa, niin siksi en nyt siitä kuvaa saanut.

Muistan kun äiti tuli usein hakemaan ja olin portilla vastassa, käveltiin yhdessä kotiin.

Kerran äiti oli myöhässä töiden takia niin pitkään, että kaikki muut lapset oli lähtenyt.

Makasin maassa ja juttelin tarhatädille.

Muistan tältä ajalta muutamia leluja ja reissuja.

Oltiin paljon perhetutuilla ja leikin siellä.

Mun hiuksiin muotoilin myös sellasella lelulimalla rusetin,

joka sitten vaati loppujen lopuksi hieman hiusten leikkuuta! :/

Kuva 6 ja 7.



Ensimmäinen luokka ja ylpeästi 7 vuotta!
Isoja kuvia ei ole, kun vissiin jaettu mummeille :)

Luokkakuva:


Ainoot nimet mitä muistuu on Teemu, Niklas, opettaja Paula ja tietenkin Riikka :)

Mä ehdottomasti halusin pitää tota kylttiä ja muistaakseni kinasin siitä vieressä istuvien kanssa :-D

Tämän vuoden tapahtumista alan muistaa paljonkin.
Asuimme Tapanilassa, Sananjalankujalla.
Opettajat sun muut kirjoittivat aina "sanajalkakuja" ja tuittuna tappelin niiden kanssa asiasta.

Mulla oli tähän aikaan kaksi parasta kaveria.
Toinen oli Joonaksen pikkusisko Riikka ja meidän naapuri rapun Veera.

Muistan koulusta monia asioita ja koulupäiväkirjakin löytyy kellarista :)
Siihen olin kirjoittanut mm. Halloweenistä,
milloin äitini ja kaverinsa oli pukeutuneita Bat ja Ryydmaniksi :D

Tämän vuoden synttäreillä sain ekan puhelimeni, jossa oli ruma antenni.
Noh, puhelin kerran tippui ja antenni taittui. Seuraavan puhelimen sain kun täytin 13 :D
Pelasin sillä eniten matopeliä, kuin mihinkään soittelin.
Iskä osti puhelimen, että saa mut kiinni, kun olin sen luona joka toinen viikonloppu.

Meillä oli lankapuhelin, jolla piti soittaa jos tuli hätä.
Joskus mä jotain halusin äidiltä kysyä, mutta sen puhelin oli kiinni.
Piti soittaa isäpuolelle ja numero näppäillä paperista.
Mä onnistuin neljä kertaa soittamaan väärään numeroon.
Sillä naisella riitti hermoja hyvin, vaikka samalle henkilölle soittelin :-D

Kuva 8. ja 9.



Tokan luokan kuva, eli oon 8 v ja vuosi 2000
Ehdoton lempparini.
Tais olla vikoja kertoja kun mulla ikinä oli valkoista paitaa!
Äiti tais oppia kantapään kautta, ettei mulle niitä kannata ostaa.
Olin vähän turhan riehakas ulkona.
Olin ulkona aina kuin voin ja möyrin hiekkalaatikosta kuralätäköiden kautta puihin.

Luokkakuva:




Arvatkaapa miksi murjotan?
En saanut pitää kylttiä, koska pidin viime vuonna :-D

Tämä oli vuosi milloin "sain" mun ekan murtuman.
Hiusmurtuma ranteessa, koulun urheilutunnin luistelun seurauksena.

Muistan kuinka opettajan kanssa kinasin, että oikeasti on kipeä.
Paula-ope väitti ettei voi olla murtunut, koska pystyin sormiani liikuttamaan.

Kuvitelkaa se ilme, kun seuraavana päivänä tulin kipsikädessä kouluun :-D
Muistan sen ilmeen vieläkin!

Kakkosella sain Riikan kanssa tosi järkeviä älynväläyksiä.
Raukat chinchillat joutu leluiksi ja kestohuulipuna koulussa naamalla.

Samana vuonna musta tuli isosisko :)
Janna syntyi 11.5

Sain käydä lähikaupassa "pikkolossa", joka nykyään on vieläkin pystyssä nimellä M-market.
Ostelin maitoa, jäätelöä, leipää.
Kaikkea pientä, mitä oli äidiltä jäänyt ostamatta tai loppu.
Yleensä maitoa, koska Janna suur kulutti sitä.


Kuva 10.



Kolmannen luokan luokkakuva.
Iso kuva taas jaettu tai ei löytynyt muutenvaan tosta kassista.

Muistan leikkejä ja mm. iiiison pulkkamäen ja tyttiskerhon, jossa kävin muutaman kerran.
Pulkkamäessä onnistuin menemään isosta hyppyristä ja ilmat lensi pihalle.
Vaikeasti itkien sitten kävelin kotiin ja ovella lorotin vahingossa housuun.
Äiti oli "iloinen" :-D

Aloin olla siskon kanssa ulkona ja hain sen luvatta muutaman kerran tarhasta.
Käytiin yhdessä kotieläinpuisto Fallkullassa ja läheisessä puistossa leikkimässä.

Mulla oli myös itämainen ystävä, jonka luona tuoksui hassu mauste ja pelkäsin hänen äitiään :-D
Äiti puhui napakasti (vissiin thaita) ja kuulosti mun korvaan ihan vihaiselta.

Kuva 11. ja 12.



Oltiin lomareissulla Canarian saarilla. Sen tarkemmin en muista paikkaa.
Lento oli mielestäni liian pitkä ja en käynyt ennen hotellia vessassa lainkaan.
Vessassa sitten liritin minuutteja, kun muut kärsi hätäänsä oven toisella puolen :-D

Kuvassa kerätään uima-altaan vettä ämpäreihin lapioilla, kuten näkyy.
Jannan mielestä se oli jotenkin tosi hauskaa :-D

Meillä oli hotellihuoneessa keittiö ja nukuin vuode-sohvalla.
Äiti otti paljon aurinkoa ja rannalla oli rapuja, joita halusin ottaa lemmikiksi.

Hotelli alueelle eksyi koiras riikinkukkokin.
Olisin halunnut mennä ottamaan senkin lemmikiksi.
Oli vissiin suhteellisen kesy ja kärkkymässä turistien ruoanjämiä.

Myös jonkin asteen tivoli oli yöllä ostarilla.
Äiti ja Jani kävi siellä sitten illalla juhlimassa ja toivat tuliaisiksi mulle feikin Pokemon pehmon, Mew:n.
Se on mulla tuolla sängyllä vieläkin :)




Tässä näkyy mun sänky ja "rusketus" :)

Mulla paloi naama aika "hyvin".
Tässä kuvassa jo paljon parempi.

Uin niin paljon hotellin uima-altaalla ja aurinkorasvaa en laittanut tarpeeksi usein.
Aurinko heijastui vedestä,
joten ainoa palanut kohta mussa oli nenä ja poskipäät.
Ihoa kirveli niin, että itketti julmetusti.
Nousi kuumetta ja äiti joutui lähteä ostamaan jotain joka helpotti.
Muistan sen putelin, oli jotain kirkasta, vihreää aloe vera-voidetta palaneelle iholle.
Se kirveli perhanasti, mutta helpotti suhteellisen pian.

Aamulla multa lähti palaneista kohdista nahkaa.
Sitä lähti isoja "siivuja" kuin käärmeeltä :s
Näytin zombilta.



Lopettelen ekan osan tähän ja ottelen huomenna uusia kuvia toiseen osaan :)

Terkuin Minä

Meikkikoulu osa 1

Meikkikoulu osa 1-Meikkivälineiden pesu-




Aloitin n. kymmenen vuotta sitten tutustumaan meikkeihin.
Sain lahjaksi "nuorten naisten" meikkejä, huulikiiltoja, ripsivärin, luomivärin, poskipunaa ja peitepuikon.
Mulla ei kuitenkaan ollut lupaa meikata kouluun tai ulos mentäessä.
Innostus meikkaamiseen lähti kun olin viittä vaille 14 ja laitoin ensimmäisen kerran kunnolla ripsaria.
Mulla oli pitkään todella huono itsetunto ja ripsari korosti silmiä mukavasti.
Tällöin huomasin, että mullahan on nätit silmät ja en olekaan ihan niin ruma kuin silloin luulin :)

Kiinnostuin meikkaamisesta kunnolla n. 15 vuotiaana, jolloin äiti pääsi sanomaan mun meikkejä "sotamaalauksiksi".
Harjoittelin itsekseni meikeillä ottaen mallia netistä ja lehdistä.
Itsenäisesti "opiskelin" ensin mitkä värit sopivat minulle ja sen jälkeen parin vuoden aikana meikkailin muitakin.

Nyt vasta n. 4-3 vuoden sisään, olen oppinut tärkeimpiä.
Tekniikoita, tyylejä, erikoisempia meikkitapoja, värikarttoja ja välineistä.
En ole mikään ammattilainen, mutta päätin jakaa tietouttani teillekin.
Toivon mukaan "meikkikoulustani" on hyötyä vaikka aloittelijoille :)


Opetus nro. 1

Meikkaamisessa yksi tärkeimmistä asioista on välineet.
Siveltimet, sienet, peilit, setit yms.
Niitä käytetään jatkuvasti eri meikkien levittämiseen tai vaikka blendaamiseen.
Kuitenkin moni laiminlyö meikkipussinsa apurit.

On tärkeää huoltaa siveltimet ja sienet säännöllisesti.
Varsinkin rasvaisten tai nestemäisten meikkien sudit ovat likaisena oiva alusta monille bakteereille.
Bakteerit aiheuttavat yleisimmin finnejä ja epäpuhtauksia iholle.
Jos iholla on haavaumia, voi bakteerit tulehduttaa ne tai aiheuttaa muuta vahinkoa.

Silmämeikkien siveltimet likaisina voi aiheuttaa silmätulehduksen.
Kokemuksella sanon, auts :(


Jos käytät päivittäin meikkiä, suosittelen meikkivoidesiveltimen ja/tai - sienen pesua kerran viikkoon.
Muut siveltimet kerran tai kaksi kuuhun, riippuen likaisuudesta.

Kaupoissa myös myydään pesuaineita jotka on tarkoitettu meikkivälineiden pesuun.
mm. Marseilles- ja  Le Chat-saippuat.

Kannattaa kysellä vaikka Stokmannilta :)


Siveltimet:
Kotioloissa voi putsata siveltimet shampoolla tai meikinputsaus-aineella.

1. Kastele sivellin lämpimällä vedellä
2. Likaisuuden mukaan annostele shampoo tai meikinputsaus-aine.
3. Hiero sormin siveltimen harjaksia/niiden välistä meikkiä.
4. Hiero sivellintä pyörivällä liikkeellä kämmeneen.
5. Huuhtele huolellisesti.
Jos sivellin on likainen vaatii se n. 1-2 pesu toistoa.




Sienet:
Sienet olen puhdistanut käyttäen käsi- tai naamasaippuaa, shampoota tai jopa Fairya.
Fairy on irroittanut todella hyvin likaisimmistakin sienistä rasvaiset ihotuotteet.

1. Kastele sieni lämpimällä vedellä,
hieman puristellen että vettä menee sienen sisään.
2. Hiero saippuaa tai laimennettua Fairya sieneen puristellen.
.3 Hiero ja puristele sientä, että lika ja ihotuotteet kuten meikkivoide irtoaa.

4. Huuhtele huolellisesti. Sieneen ei kannata jättää saippuaa.

Meikkivoide-sienet vaatii useasti n. 2 kerran toiston likaisuudesta riippuen.
Rasvaisimpien ja likaisimpien sienien kanssa suosiolla kannattaa ostaa uusi tai kokeilla jo 3-4 pesukerran toistoa.

Muutaman kuukauden välein kannattaa sienet vaihtaa kokonaan uusiin.



Ensimmäistä kertaa kun itse pesin siveltimet ja sienet järkytyin hieman, koska en muistanut kuinka vaaleita ne alunperin oli :D

Suosittelen käyttämään hetki ja pesemään siveltimet ja sudit!

-Minä-




Seuraavana käsittelyssä on meikkipohja! :)

Kysymyksiä

Otsikon mukaan blogi-kysymyksiä :)


1. Ikäsi?
-Olen 20 vuotta

2. Millaisessa ympäristössä asut (maalla, kaupungissa, pienessä kylässä?)
- Helsingin laidalla.
Olen asunut vaikka ja missä, mutta tykkään paljon asua kaupungissa.
Kai mä jonkinlainen kaupunkirotta olen :)

3. Mistä blogisi kertoo/millainen se on aiheeltaan?
- Blogi kertoo pääosin elämästäni, mietteistäni ja mielenkiinnonkohteistani.

4. Miksi aloitit bloggaamisen? Nautitko siitä ja näkyykö se blogissa?
- Aloitin bloggaamisen vaihtoehtona päiväkirjalle.
Tunteiden ylös kirjaaminen ja yleisesti raivoaminen turhauttavista asioista,
oikeasti on omia fiiliksiä helpottanut. Paljon!

 5. Millainen on kirjoitustapasi blogissa (puhekieli, kirjakieli vai sekoitus?)

-Kirjoitan usein nopeasti ja kirjoitusvirheitä syntyy ihan liikaa.
mm spacen liika käyttö aiheuttaa yhdyssana virheitä :D

6. Millainen bloggaaja olet? Kuvaile itseäsi.
- Avoin

7. Montako lukijaa blogillasi on bloggerin kautta?
- Vissiin 8 :D

8. Pidätkö eläimistä/omistako eläimiä?
- Kyllä ja kyllä

10. Millainen on tyylisi? Pukeudutko omasta mielestäsi nätisti?
- Välillä. Silloin kun on innostusta ja lempivaatteet puhtaana :)
Tyyli ehkä on semmonen aikuismainen ja sekainen.
Pidän monenlaisista vaatetyyleistä, enkä halua näyttää samalta joka päivä.
Kyllästyn aika herkästi.

11. Millainen on blogisi ulkoasu? Oletko panostanut siihen?
- Se on kesken ja pahasti :D Aloitin makeoverin sille, mutta tosiaan se jäi kesken.
Ehkä tässä vuoden vaihteessa saa kasattua virallisen bannerin ja taustan.
Olen yrittänyt panostaa ja tulen panostamaan enemmän.

12. Mistä ostat useinmiten vaatteesi/asusteesi?
-Seppälä, Cyber Shop, Glitter, HM, Netti, Vero Moda

13. Onhan blogissasi myös välillä tekstejä/mielipidekirjoituksia?
- Kyllä.
Pyrin ilmaisemaan mielipiteitäni eniten blogissani.
Olen aloittanut pari kuukautta sitten vähentämään julkista valittamista ja nurinaa.
Inhoan nurinaa ja sen sellaista, mutta syyllistyn siihen myös itse :P

Haluan tuoda mielipiteeni kuitenkin esille.

14. Harrastatko jotakin? Jos, niin mitä?
-Valokuvaaminen, kehon muokkaaminen?
Bloggaus.

15. Kuinka monta kertaa viikossa postailet (noin)?
- 0-1 :S
Tarkoituksena 1-3 krt/vko

16. Tykkäätkö juhlia ja näkyykö se blogissa?
- Kun menojalka vipattaa niin pakko mennä!
No eipä juuri ole vielä näkynyt.

17. Oletko yhtään ”feikki” (hiustenpidennykset, ripsienpidennykset, tekokynnet, itseruskettava tms)?
- Olen ja rakastan sitä! Hiustenpidennykset, tekokynnet ja juhlameikissä ripset.
Silmänkääntö-temput meikeillä jne.
Mutta miksi ei?
Varsinkin kun näytän omasta ja monen muunkin mielestä paremmalta laitettuna :>
<3

18. Vastaatko aina lukijoiden kommentteihin?
-Tietenkään en.
Vastaan niihin mihin tahdon ja mielestäni mulla on oikeus valita kommentit :)
Joskus aiemmin, ennen kuin poistin kymmeniä postauksia, tuli välillä tosi törkeitä kommentteja.
Haukkuja, pilkkaamista tai muutenvain kiusaamista.
Suurimmaksi osaksi ihmisiltä, jotka ei musta muutenkaan tykkää.
Minähän provosoiduin niistä ihan tosissani, mutta nykyään elämän asenteen muututtua olen vaan ignoorannut ne.
Minun blogi, minä päätän :)

19. Esiintyykö blogissasi päivän asuja. vaatepostauksia, lempimusiikkiasi,

meikkipostauksia tms?
- Tarkoitus olisi :) Turhan alkuvaiheilla blogi uudistus, mutta joo kyllä.

20. Tykkäätkö käydä kirppareilla?
- Todellakin!
Vaatteita en hirveesti ostele, mutta sieltä on löytynyt PALJON tarpeellista tavaraa käyttöön.
Kun kattoo hinnan ja kunnon sopivaksi.
Suosittelen!

 21. Millaiset kuvat blogissasi on? 

- Oma kuvatut, googlen kuvahausta ja muualta lainattuja.

22. Lukisitko omaa blogiasi?

- En osaa vastata.

23. Toteutatko lukijoiden toivepostauksia?
- Tottakai!!
Toiveita kehiin vain! :)


- Minä-

Joulu tulee!

Heippa vaan pitkästä aikaa! :)

Kaikenlaista on ehtinyt tällä kirjoitustauolla tapahtua,
mutta tämä postaus saa käsitella enimmäkseen otsikon mukaista aihetta. Joulu.

Kuten jo mä viime vuonna selostin mun jouluvihasta, niin sitä ei ole tänä vuonna näkyillyt. 

Jouluintoni on saanut oman aiheen tälle vuodelle, "DIY" eli "tee se itse". 

Suunniteltu on joulun ruoat ja reseptit, sisustus ja koristeet, lahjat ja sen sellaiset. 

Aiheen mukaan kaikki toteutetaan "tee-se-itse"-tyylillä. 

Okei, suurin osa koristeista ja mm laatikot ja majoneesi, ei tule olemaan oman käden tuotosta raha syistä.

Toivotaan Joonaksen kanssa, että voidaan viettää tämä joulu kahdestaan kotona (+ lemmikit)
Viime vuonna vastoin suunnitteluja,
lähdimmekin Joonaksen suvun mökille joulua viettämään.
Oli kyllä mukava viettää sitä ison perheen äärellä.

Mikäli suunnitelmat ja rahat antaa myöten, niin tänä vuonna on ensimmäinen "oma" joulu :)

Lahjoista suurin osa on ja tulee olemaan käsin tehtyjä.
(Myönnetään, ostin jo muutaman lahjan kaupasta :P)

Toivonmukaan lahjojen saajat osaavat arvostaa saamaansa pakettia ja että tunteet välittyy lahjojen kautta.

Eli se alkuperäinen joulumieli.



Meillä Joonaksen kanssa tuli vuosi virallista seurustelua täyteen 8.11.
Me ei mitään sen ihmeempää yhdessä tehty, kuin syötiin herkkuja ja vietettiin yhteistä aikaa leffoja katellen.
Lahjoihin ei ollut sen kummemmin rahaa, mutta sain kukkia :)
Se riitti ihan mainiosti.
Enemmän sitten odotan mm. kihlapäiviltä ja sen jälkeen hääpäiviltä.
Mitä toivon mukaan tulevaisuudessa on tulossa <3

Pidän postauksen lyhyenä, toodaloo!<3
-Minä-

Terkut Skotlannista!

Morjens!

Oon nyt ollut puolet reissustai täällä skotlannissa, äitin luona.
Säät on ollu harvinaisen hyviä, Skotlannin mittapuulla. Eli lämmintä ja aurinkoista.
Hyvä kun skotit ees tietävät mikä ufo tuolla taivaalla mollottaa :D

Matka meni tännepäinn hyvin. Välilasku ja koneen vaihto tapahtui Frankfurtissa.
Vaikka se onkin maailman suurin kenttä, niin löydettiin seuraava portti. Olis pitänyt ottaa videota matkasta a) paikkaan gate 31B Yks tunneli oli varmaan kilometrin-kaksi pitkä. Ja piti kulkea portaita ensin alas 4 kerrosta, sit tunnelin päädystä samaiset 4 kerrosta ylös. Tuli kuntoiltua, kun oli muikain käytäviä muutaman kilometrin matkalta. Pitää ens lauantaina paluu lennon aikana ottaa video, kun kuljen noi samat paikat.

Me oltiin Jannan kanssa varmaan "Karmeimmat kanssamatkustajat"- listan top 5. :D
Janna hölötti jatkuvasti, me naurettiin, LAULETTIIN ja saatiin purskautettua vesipullosta vedet edessä istuvin niskaan. Kuivattiin ja pahoiteltiin, mutta äijä suuttu niin, ettei ees vastannut mitään.
Haukku meitä sit englanniksi vierustoverilleen. Mikä sika, oink oink. Noh, mä sit aloin puhua englantia Jannalle. Loppu äijän morkkaus. Duh, kyl muutkin osaa englantia puhua!

Kun päästiin skotlannin päässä ulos koneesta ja autoon, niin meni hetki ja molemmat (minä ja sisko) nukahdettiin.

Ei me kauaa oltu perilläkään hereillä, kunnes mentiin yöunille.


Täällä ollaan vietetty aikaa paikallisessa 24/7 auki olevassa primassa/cm-marketissa.
Ja käyty highstreetillä Jannan kanssa. Käytiin siellä ottamassa kynnet, syömässä Fish&Chips ravintolassa, kierrelty kaupoissa ja kävelty kuvaten maismia äitin luokse.

Viime lauantaina oli myös äitin tuparit. Yhdet hauskimmista koti pippaloista missä oon ollut.  Porukka oli kyllä huppelissä, mutta tanssittiin porukalla mm shufflingia, macarenaa ja gangdnam styleä :D

Ollaan myös shoppailtu muissakin kaupoissa ja pyöritty läheisessä puistossa.

Eilen kys. puistossa kävin Jannan kanssa venyttelemässä, punnertamassa, kierimässä ja riehuttiin muutenkin. Laulettiin kovaan ääneen suomalaisia biisejä, niin että ohuikulkijoita ihmetytti ja osaa hymyilytti.
Nyt on rintalihakset kipeet :D

Tuliaisia osteltu ja kaikkea hyvää maisteltu.

Kuvapostaus pitää taas tehdä erikseen, kun äidin läppärissä ei ole sd korttipaikkaa.
Eli vasta kotona saan siirrettyä ja käsiteltyä kuvat.

Vielä olis tarkoitus shoppailla jotain, käydä askarteluliikkeessä ja käydä syömässä Pancake-bar:issa. Eli Paikallinen pannaribaari.
Äiti myös lupasi tehdä skottilaisen aamupalan lauantaina :)
Eväät pitää kuitenkin ottaa koneeseen.

Nyt mulle jo vingutaan ku oon tässä koneella, joten kirjoittelen lisää jokupäivä.
Ps, Sain muuten tehtyä edelliseen postaukseen viitaten sen ilmoituksen...

Chao!
-Janita-

Hirveä, hirveampi, hirmuisin, Janita

                                                          ( Sanoja kannattaa kuunnella...)


Hoi!

Tänään on ollut stressiä rahasta ja parista lähetyksestä. Ei mee ajallaa, rahat tai aika loppuu. Puntarilla kanssa kaveruus, mutta ei sen enempää niistä. Muuta kuin että stressaa ja ärsyttää.

Hah, otsikkoa selventäen: mä oon huomannut (inhimillisen) piirteen mussa.
Mä oikein nautin ja haluan pahaa/kurjuutta niille ihmisille, jotka mua kohtaan on väärin kohdellut. Samaten myös ihmiset, joista en tykkää tai olen jonkin asteen katkera.

Inhimillistähän tämä, mutta yllättävää sinänsä huomata istuvansa koneen äärellä ja lukevansa kun kusipäisillä ihmisillä menee kurjasti. Sitten kun tulee tieto, että kaikki on taas kunnossa niin ärsyttää niin samperisti.

Nämä ihmiset eivät löydy mun kavereista, vaan blogattujen listasta. Sattumoisin pyörivät samoilla foorumeilla ja chateissä kuin minä. Muutamalla sattuu olemaan sama kaveri piiri, vielä jonkin aikaa.

Suurin osa alkaa kääntymään erään sankarin  puolelta sen "hater"iksi. Kyse ei oo ihan mistään pikku jutuista, vaan tyyppi kuuluis vankilaan, mutta suomen vankeusrangaistukset...

Samainen "sankari" on onnistunut suututtamaan jo niin monta ihmistä, että joutunee varomaan nahkaansa monellakin paikkakunnalla. Onnea sulle!

Muutama sinisilmäinen on ihmetellyt mun ynseetä käyttäytymistä sitä kohtaan.
"Mitä se sulle muka on tehnyt?!"
Tyyppi on käynyt muhun käsiksi ja ahdistellut seksuaalisesti.
Eka pelkäsin sitä ja olin kotona itkemässä, nyt toivon salamaa taivaalta sille.

Julkisesti ja nöyryyttävästi, pitkiä hieltä haisevia halauksia, pakko suudelmia, niskan pussailemista, kädestä väkisin pitämistä, mun bikinialueiden ja mahan kourimista, mun käden viemistä sen kyrvän päälle, törkeitä ehdotteluja seksiin, kimppoihin ja että myisin hänelle itseäni.

"Mä sanoin nätisti monta kertaa ja kai nyt idioottikin tajuaa kun käännän päätä pois suudelmien estämiseksi, laitan mehupulloa ja laukkua meidän väliin, halatessa pidän käsiä meidän välissä(+työnsin kauemmaksi), pyydän napakammin lopettamaan, murjotan, tiuksin, oon kylmä ja ynseä, hoen "älä viitti" viittaan sen tyttöystävään jne
kaiken se kuittas läppänä" - Janita / Skype

Kyllä, se tietää että mä seurustelen ja se seurustelee itekkin.

En viittiny ruveta riehumaan, koska tosta ihmisestä ei tiedä milloin siltä napsahtaa ja oot tyyliin taju veks.

Mietin usein, et olikse kuitenkin vaan mun vika. Enkö antanu tarpeeks selviä merkkejä, ettei kiinnosta.
Kärpäsestä härkänen?
Asiasta vissiinkin alkamassa päästä yli, kun oon nyt enimmikseen vaan vihainen.
Tämä tapahtui yli kuukausi sitten.

Jos ihmettelette miten tämmöstä voinkaan kirjoittaa julkisesti, niin käyn itse asiaa näin lävitse. Asiasta tietää muutama entuudestaan ja yhden ystäväni ansiosta kyseinen rotta sai sanallisesti turpiinsa ja myönsi osan tekosistaan minua kohtaan. Muut tapaukset olkoon mitä on.

Kaikesta mun uhoomisesta täällä kuitenkin,
muhua sattui ja nousen takaisin jaloilleni.

Anonyymisti kohteesta kirjoittaen, Janita.

Matka kuumetta!

Huhhahei ja rommilla kännit!

Hyh! Tässä samalla mutustan makeen nälkään mustikkavadelma Jaffa-keksejä ja yäk. En suositetle kenellekään, kuka ei tykkää esanssisen mehutiivisteen makuisista murenevista lätyistä.

Käväsin muuten vessassa äsken ja suihkun alle oli ilmestynyt iltalenkin jälkeen kananmunankokoinen kakkakikkare. Kingillä(10v koira) on maha ollut kovalla, että veikkaisin sen aikaan saannokselta.
Noh, siinä sit istuin lirittämässä kun King herrasmiehenä tulee kyyläämään mun tarpeiden tekoa ja istahtaa sen kikkareensa päälle.
Jätin sit kakkaperseen sinne suihkuun haisemaan siksi aikaa kun kirjoitan tätä. Kingin peseminen menee nykyään ihan hyvin, mutta sil on tapana ravistella niin, et sitä vettä löytyy katosta. Saippuatki on aina kiva ravistella mun silmille!

Mulle tuli äsken aivopieru ja mun piti kirjoittaa vävy yhden sivuston keskusteluun.
Herätin sit ajattelemattomana Joonaksen kysyen "mikä on miniän vastakohta!?" Joonas nosti unissaan päänsä tyynystä ja mumis "harvinaisen hyvä kysymys" ja jatkoi uniaan :D

Kun Joonas nukkuu, sillä on mielenkiintoisia juttuja. Useimmiten se unissaan kiukuttelee mulle, kun oon tulossa nukkumaan ja kieritän sen X-asennosta omalle paikalle.

Tässä on ikimuistoisin juttu jolle nauretaan vieläkin:
http://www.youtube.com/watch?v=wVlaYiqGPiw

Sit otsikon aiheeseen :) Oottelen matkaa jo suht innostuneena. Siksi "suht" kun aina välillä tulee masis hetkiä tulevasta ikävästä Joonasta ja koiria kohtaan.
Kyllä sen 10-11 päivää kestää mutta ei sitä ikävää voi välttää :/
Skype ja videopuhelut on keksitty kuitenkin ja mä pystyn ihan omasta kännykästä video puhelutkin soittaa. Ainoa vaan että mun pitää istua peilin edessä, koska mulla ei oo kasvokameraa
(sitä pientä kameraa joka osoittaa kasvoihin.)
Kaipa mä saan äitin tai siskon läppäriä lainata. Paska mäihä kyllä, että mun oma rakas läppärini on laatikossa odottamassa uutta osaa. Ei toimi lataus, niin ei saa päälle :( Olisin voinut siitä katsoa koneessa leffaa tai piirtää piirtopöydälläni.

Passin etsin tossa toissapäivänä. Oli kuulkaas aika helvettiä. Käntelin kämpän ylös alaisin siivotessa. Mä tosiaan nostin sängyn ylös, sohvan ylös ja etin kaikki kaapit ja paperien välit, järkkäsin kirjahyllyn ja tutkin kaikki taskut ja laukut. Sit se löyty yhestä pienestä pinkistä repusta joka roikkui korkeella vaatekaapin tangossa. Sieltä sit löyty mun kirjaki jne. Viime baari ja yökylä reissulta jäänyt sinne. Loistavaa Janita, loistavaa!
Ainaki se löytyi...

Käyttörahaakin on reissuun neljä kertaa viime kertaa enemmän. Toivon mukaan mulla ehtii rahapäivä ennen reissua, jolloin mulla on silloin mukana yli 600 euroa käyttöön(laskujen maksun jälkeen ofc). En laske sen varaan mitään, koska pettymys olis liiankin kova. No mutta eihän sen rahapäivän pidä ennen reissua tulla, kunhan tulee ennen sieltä lähtöä tilille, kun kortilla voipi maksaa ja nostaa rahaa :)

Kaikkein eniten haluan sitä rahaa paljon, koska Joonakselle pitää saada tuliaisia. Se ei pääse töittensä takia mukaan ja joutuu jäämään kotiin. Siten ehkä haluan vähän korvata sille sitä tuomalla sille sen toivomia juttuja ja jotain extraa :) Ens reissulle en lähe ilman Joonasta.

Matkalaukku oli pitempään mietinnässä ja ongelmana. Ajattelin, että otan vain käsimatkatavaraa, mutta pakko se on ottaa isompi laukku, koska takasin tullessa, sitä tavaraa pitäis olla sen verran paljon.
Mitä voi odottaa, kun nainen pääsee alennusmyynteihin rahat kourassa? ;D
Mulla ei oo kun tommonen perässä vedettävä aika ohutkankainen pikkunen matkalaukku, joka menis kyllä heti rikki. Murskautuis kaikki tuliaiset ja repeis varmaan pn-päreiksi, kun lentokentän henkilöstö heittelee sen jonnekin ruuman uumeniin.
Sain sitten ystävältä lainaan paaaaljon kestävemmän ja tilavamman matkalaukun :3 Tuon kiitokseksi tuliaisia!

Äitillä on tuparit mun ja siskon siellä olo aikana ja äiti suunnitteli että ainakin kerran käydään myös laulamassa  karaokea. Siellä on viina paljon halvempaa ja im gonna be so drunk. Pitkästä aikaa. En mä useasti edes juo.
Karaoke vähän jännittää, koska en osaa kovin montaa eng. kielistä biisiä niin hyvin, että uskaltaisin niitä lähteä yleisön eteen ujeltamaan. Samaten naureskelen jo etukäteen, että miten ne kuuluttaa mun nimen. "Tzanida". Pitää kirjottaa joku "Yrjänä" siihen lappuun :D

Alkuperäinen suunnitelma oli kanssa että ottaisin siellä tatuoinnin, mutta saa jäädä mikäli rahat ei ehdi tulla ennen reissua tai sen aikana. Mielummin oon rahojeni kanssa vapaammin vaatteita ostaessa, kun lasken pennejä puntakaupassa.

Valokuvaamista ja kaiken uuden näkemistä odotan. Etenkin sitä, että näen perheen ja saan antaa pitkään mulla olleen tärkeän salama mc queen auton takaisin veljelleni.
Sen se laittoi mun laukkuun kun joskus äitillä kävin.

Lopettelen kirjoittelun tältä erää.

Chao!
T: Tzänidä"

Zombiewalk Part 2

Siinä on teitseille musiikkia... :)


Noniin, palaan tähän blogin ääreen taas. Eilen tosiaan alkoi migreenin alku ja näytön tuijottaminen särki niin saamaristi silmiin.

Jatketaan siitä mihin jäin:

Ooteltiin siskon kanssa ulkona ja pelleiltiin hammasmustan ja lateksin kanssa. Lateksista piti tehdä herkkyystesti ja levitettiin sitä sit ranteisiin. Ei me tuntej aodoteltu kun rapsuteltiin sitä jo pois. Saman tyyppinen koostumus kuin erikeepperiä repisi ihosta.
Hemmasmustan jälki peikalostani kului loppuun vasta eilen :D

Naureskeltiin pienille skeittari-koviksille Kampin edessä. Joku niistä tokas kavereilleen "Lähetääks kruisailee!?" Sillehän me sitten Jannan(siskon) kanssa naurettiin ja hoettiin tota kruisailua loppu illan.

Joonas soitteli, että n kaksikymmentä minuuttia niin on steissin parkkiksella meitä hakemassa.
Lähdettiin steissille odottelemaan ja meni puoli tuntia eikä näkynyt. Sit soitto tuli ja seuraavat 20min meni kinastellessa, kun Joonas ei osannut neuvoa tarpeeksi selkeästi olinpaikkaansa.
Oli auton kanssa ihan eri paikassa ja murjotin sitten kyrpiintyneenä puolet ajomatkasta, heitellen paria ohikulkijaa autossa olleilla vihreilläkuulilla. En osunut...

Tosiaan auto oli Jannan isän avoauto. Ford LTD vuodelta seiskytä jotain. (-71 tai -74??)
Auto matka höpistiin kaikkea ja päätin sitten värjätä hiukseni kanssa shaisseshopista ostetulla suoravärillä.

Meillä oli jo meidän yhteinen kaveri odottamassa rappukäytävässä, koska oltiin myöhässä :s
No mutta, sisälle päästyä hirvee ryntäys maskeeraamaan. Oli tosiaan kiire maskeerauksessa ja loppujen lopuksi aikakin loppui kesken.

Tekoveri maistui vanhalle karkille ja kääntyi pinkihtäväksi. Saatiin kyllä myös wc hienosti verenpeittoon :D Oli siivoomista jälkeenpäin.

Kiidettiin autolle päin, kun oltiin tosiaan jo siinä vaiheessa myöhässä aikataulusta puolisentuntia.

Olisi pitänyt ottaa muiden autoilijoiden ilmeitä kuviin, kun neljä veristä zombieta ajelee avoautolla pitkin helsinkiä :D


Jätettiin auto kampin parkkihalliin ja juostiin/käveltiin reippaasti ruttopuistolle. Walk oli alkanut ja oltiin alkamisesta ehkä se 5min myöhässä. Joku ohikulkija tokas meille naureskellen "late zombies"
Pölistiin pari minuuttia kavereiden kanssa ja eläydyttiin rooliin.
Joku aina öris muita kovempaa ja muut aivonhimoajat karjuivat vastauksia. Kunnon kuoro :D
Kuljettiin kampin ja sokoksen ohi ja walk päättyi kaisaniemen puistoon, jossa laskettiin kaikki zombit. Meitä oli yli 300 :) Kuulemma viime vuoden ennätys rikottu.

Koska meillä oli alaikäinen siskoni mukana, niin emme voineet osallistua loppubileisiin PRKLeessä.
Kaiken lisäksi kova parkkilasku ei houkuttanut jäämään pidemmäksi aikaa mihinkään.
Walkin aikana parkkilaskua oli kertynyt huimat 3e :D

Napattiin yksi mun kaveri matkaan joka oli ihan intona pääsystä vanhaan amerikan rautaan kyytiin.

Pasilan mäkkärille ja vessaan. Pesin Jannan kanssa naamamme, kaulamme että kätemme,  näyttääksemme hieman normaalimmilta. Mäkkärissä vissiin ainakin yhdeltä meni ruokahalu ilmeestä päätellen ja pari lasta järkyttyi aika lailla :D
Meille osui joku tosi uuno kassalle. Tyyppi puhui melkein kuiskaamalla ja unohteli asioita ja mokas tilauksen pariin otteeseen. Kaikilla meni hermot mutta ruoka lepytti x)

Poliisit naureskeli meille ja kysäsivät myös, että mihis me ollaan menossa. Ei tienneet walkista joten valaistiin sinivuokkoja viikonloppu huveistamme.

Matkalla kotiin pysähdyttiin käymään tutuilla ja illan päätteeksi heitettiin kaveri sen veljen luokse. Toinen kaveri ajettiin kotiin ja käytiin maistelemassa kotitekoista simaa. + minä halailin isoa kissapehmolelukokoelmaa :D

Nyt mä katoan tästä zombie maailmasta mussuttamaan sipsejäni laihikseni iloksi.

Minä itse :D

Chao!

ps, muutama kuva walkista.
Kuvat on ottanut Samuli Järvinen ja minä olen kuvat käsitellyt, leikannut ja muokannut.

ZombieWalk 2013 Part 1

Jellou karvattomat ja karvalliset!

On aika herättää tämäkin blogi eloon pitemmän tauon jälkeen. Pidin taukoa muiden blogien elossa olon aikana. Toki ryhmä laihisblogi on vielä hengissä, mutta tännekin alkoi olemaan asiaa.

Mä en nyt hirveesti mennyttä jaksele muistaa, mutta viime lauantaina oli ZombieWalk täällä Helsingissä.
Pakkohan sinne oli mennä ja hauskaa oli.

Perjantaina piti käydä siskon kanssa ostamassa hammasmusta ja nestemäinen lateksi. Mummila reissu venähti ja ei keritty kaupoille, kun oltiin kotonakin vasta kymmeneltä illalla. Lauantai aamupäivällä hirveetä munaravia vailla munia keskustaan.

Forumin pilailupuodista/naamiaiskaupasta löytyi se hammasmusta nopeaan, mutta lateksia sai vähän kaivella.
Kysäisin myös myyjättäreltä onko heillä ja vastasi ettei valitettavasti ole.

Luulin naikkosen lähteneen jo luoltamme kun huomasin lasitiskin sisällä ison laatikon kys lateksia.
Leikin vihaista siskolleni ja tiuskaisin "ONHAN TÄÄLLÄ TÄTÄ HELVETIN LATEKSIA" ja myyjätär olikin vieressäni.
Hän hätkähti ja kipitti paljon pahoittelevasti tiskin toiselle puolelle ojentamaan lateksi pullon.
Voi raukkaa, en mä oikeesti ollut vihainen :')

Pyörittiin vielä hetki Kampin Cybershopissa, jota kutsumme siskoni kanssa shaisseshopiksi/hyvää tavaraa ja lempi kauppani!) Syystä, että kuulostaa shaisselta hieman sönköttynä sanoen.

Avoukkeli Joonas soitti ja kertoi että käy keskustassa autolla. Keksittiin että päästäis sen kyydillä sitten kotia. Käytiin BR lelu kaupassa ja siellä oli joku lapsille suunnattu salapoliisi juttu. Piti tietää vihjepolun päässä olevaan kysymykseen vastaus ja sai palkinnon. Oltiin niin eteviä et voitettiin. Sain Barbababa avaimenperän! <3 Se on söpö, vaikka pidänkin Barbabapoja häiriintyneen näköisinä otuksina muuten.

Tälläinen, kuvan tarjoaa google, koska yhdeltä yöllä hedarin kanssa kuvausinto katosi..




Tosiaan mulla alkoi kiva hedari ja jatkan huomenna, siksi PART 1..

Tylsän harmaata

Blääh, tänään en tevehsi teitä.

Menkää peilin eteen ja näyttäkää masentuneilta, jolloin voitte leikkiä puhuvanne minulle.

Tänään on ollu ihan ihme päivä. Ei oo huvittanut oikein mikään ja on ollut helevAtun tylsää!
Noh, kävin mä Melin ja Piian kanssa koirapuistossa, mutta sekin reissu oli jotenkin tosi vaisu.
Meidän olis kai pitänyt puhua meidän väleistä ja riidasta, mutta ehtii sitä vaikka seuraavalla kerralla.
En halunnut pilata olematonta iloani.

Sovittiin näkevämme ainakin ensiviikon viikonloppuna, kun on helsingissä hyväntekeväisyys myyjäiset.
Myyjäisten tuotto menee jonnekin kissalalle.

Pyysin myös mukaan laivalle, mutta koska hänkin pienituloinen, ei saanut revittyä käyttö rahaa.
Laiva reissu on siis nyt viikolla oleva mini risteily, johonka saatiin ilmainen Bhytti-tarjous.
Hyttiluokkaa pystyy korottamaan 6 eurolla. Lähetään ilmeisesti sit kahden.

Myöhemminhän lähden Joonaksen, Marun ja Nikon kanssa ebinlaivareissulle.
Pitkästä aikaa voin tuon jälkeen sanoa, että on muuten krapula. Harvemmin enään juon, kun fiilis on puuttunut.
Viime dokauslaivareissulla mä join yhden drinkin ja katoin kun muut oksensi, kinasi ja oli muutenkin sekaisin.
Siitä seuraavalla ajan vietto risteilyllä, mulla oli kaamea meripahoinvointi.
Oksentelin hytissä :D

Nyt tekis mieli joko lähteä baariin laulelemaan tai tanssimaa, tai sitten ihan keksiä jotain tekemistä sisätiloihin.
Siivoaminen on poist suljettu vaihtoehto, ei siksi etten jaksaisi, vaan että se on jo tehty.
Koiratki käytetty ja netflixin lähes kaikki leffat etusivulta kyylätty.

Ehkä sitä sit ton saunavuoron jälkeen pitäis itelle kaunistumishetken, mut sellanenkin vaan ruokkii sitä uloslähtemisen halua. Varsinkin kun Marun kanssa tuli käytyä seikkailemassa helsinkiä ja vantaata läpi ja löydettiin kaksi hyvää baaria mihin varmasti mennään uusiksikin!

Nyt on aika lähteä saunaan, kaipa mä keksin tekemistä vielä. Tähän harmaaseen tylsyys pilveen en halua jäädä kauemmaksi aikaa! Vastahan tässä kokopäivä ollaan lilluttu.

Eat cloud's and fly away!~

Chao
-Minä-

Be my valentine? Not.

Mitähän sitä ystävänpäivästä oikein tulee?
Mua ei huvittais pitää moista päivää ollenkaan, varsinkin tietyn tapauksen jälkeen.

Ystävänpäivistä on tullu mulle semmonen selkään puukotusta sisältävää pakko hymyä.
Ystävänpäivän rakkaan kanssa, blaah, ei mitään erikoista koskaan.
Enkä tämänkään vuoden yv:stä hirveesti odota mitään. Mennään hienompaan ravintolaan syömään ja saan kortin jonka olen aikaisemminkin nähnyt. Thats it. toki osaa tuo yllättääkkin, eli saan suklaata. Kauhean negatiivisesti "odotan" koko päivää.

Koulussa=halipäivät ja mun lappu yleensä lähes tyhjä, koska en tyrkytä haleja joka suuntaan ja vain muutama halaa.

Joskus kun olin koulu aikoina päiväkodissa töissä, niin kirjoitin vahingossa eroperheen lapsen ystävänpäivä kortitiin "isälle ja äitille" lapsen toiveen mukaan. Sain kamalat haukut ja syytökset päiväkodin johtajalta.
Koska olin tuolloin aloittanut vasta, niin en todellakaan vielä tiennyt lapsen perheen asioista.
Ja töistä lähtiessä näin lapsen silmissä surua kun äiti käski vihaisesti jättää kortin tarhatädeille.
Itkin tuolloin kotimatkalla ja ystävänpäivän odotus oli pilalla munkin osalta.

Kavereiden kesken ystävänpäivä on semmosta "hyvää ystävänpäivää" :I tossa on kortti tai pieni lahja, asia loppuun käsitelty. Tänä vuonna mä tuskin saan kellekään mitään annettua.
Voisinhan mä tyypillisesti tekstarinkin laittaa ja aikaahan olis jotain pientä väkertää, mutta innostus koko juttuun puuttuu. Ehkä mulla vaan on huono päivä tai lääkkeetön päivä.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kävin lääkärissä torstaina ja lääkkeet mä sieltä haluamani tavalla sain.
Ahistukseen ja paniikin oireisiin. Mulle riittää tämä paska. Mä oon turhaan ollu ottamatta mitään lääkkeitä, koska niihin jää koukkuun ja elämän ilot on kiinni ootko ottanu  tänään bropsis vai et.
Mut luovutin, mun henkinen kunto on nykyään sitä luokkaa, että jonkun sämpylätaikinan teko on ihan älyttömän iso juttu, jos on jo ehtinyt alkaa ahdistamaan. Sit jos mua painostetaan sen tekoon, niin paniikissa kävelen pitkin kämppää ja raivoan.

Lääkkeiden pitäis auttaa ahdistukseen ja saan tehtyä päivän normaalit asiat. Selvät tulevaisuuden suunnitelmat multa löytyy, mutta haluan alkaa muunmuassa nauttimaankin niiden teosta. En halua että kaikki tuntuu pakotetulta suorittamiselta, mitä on tuntunut jo kymmenisen vuotta.

Useinhan muut ihmettelee miten jonkun pikku jutun tekeminen on mulle niin hankalaa, oonko mä tyhmä, osaamaton, saamaton, äidin/kasvatuksen vika tai jokin muu syynä, etten mä tee asioita, läksyjä tai käynyt koulussa.

Ei, mua vain ahdisti.

Kohta saan hakea takaisin kouluun jonka mahdollisuudet jätin neljä vuotta sitten.
Pääsen opiskelemaan alan jonka tahdon, enkä sen minkä opisklelin koska se on hieno ala.
Tätä ennen meen työkkärin kautta eläinalan liikeeseen duuniin :)
Tämän järjestelyt on siinä vaiheessa, että ootellaan työpaikan puolelta vastausta.

Kyllä mä tästä nousen, omilla jaloillani. Niinkuin olen noussut jo pian 20 vuotta.

Tein muuten kummallista vanukasta/hyytelöä. En ole maistanut vielä, koska ei ole hyytynyt vielä.
Maitopohjaista appelsiini-mango hyytelöä. Joonakselle tein limesitruunahyytelön jakoirille omat koirille suunntatut jäädykehyytelöt.
Koirien hyytelöstä enemmän Melin blogissa jonka voin halutessanne linkata.

C you
Minä

"Jätä elämästäsi ne ihmiset, jotka tekevät sinut surulliseksi"

 Vesa-Matti Loiri - Ystäväni-

Tänään sitten katkesi viimein venynyt pinnani. Katkesi se 4 vuoden ystävyys. Tai no katkesi ja katkesi, kun se olin minä joka välit löi poikki.
Vaikea kuvailla tunnetta sanoiksi. Tulee enimmäkseen tunne, että pitäisi pyytää anteeksi. Mutta miksi minun pitäisi pyytää anteeksi tunteitani? Pyysin kyllä anteeksi, jos koskaan häntä olen loukannut.

En syytä hänen avomiestään/poikaystäväänsä hänen omasta käytöksestään, mutta se on vaikuttanut meidän ystävyyteen aivan helvetisti. Koska poikaystävä ei halua, niin ei halunnut ystävänikään. Kaikkialta piti lähteä ennen aikoja ja lähes jokainen tapaamisemme peruuntui hänen puoleltaan  ja syynä oli "koska avopuoliso". Aina. Ihan aina.

Hänen puoleltaan aloitettiin ystävyys-suhteen laiminlyönti ja minä kaiketi jatkoin sitä odottamalla.
Odotin itsekkäästi, että heidän suhde kariutuu ja saan ystäväni takaisin.

Muutamia kertoja hälle yritin asioita puhua ja hän ei vain tuntunut käsittävän asiaa. Oli kerran isompikin kina joka sitten saatiin sovittua, muttei asiat muuttunut. Joka keskustelu päättyi hänen puolusteluihin ja tekosyihin itselleen. "Pitäis sun ymmärtää.." Niin mitä? Sitä että susta on tullut täydellinen tossu? Että hukkasit oman pääsi? Mä tiedän että se ensi rakkaus on niiiin ihanaa, mutta se olis ihanempaa jos eläisit elämääkin, etkä vain sitä yhtä suhdetta.

Ehkä mä vaikutan vaan jyrkältä ja sitä mä nyt olenkin. Mittani kai sitten loppui.
En kuitenkaan halua olla niin ilkeä, että kertoisin tänne kaikki kinat ja suhteen syövyttävät ilkeydet.
Se että meidän suhde viileni, ei johtunut mistään mun muutosta. Tämä on se aihe jolla hän perustelee jokaisen asian. "Ei me olla oltu niin läheisiä sun muuton takia". Pyh.
Sä et vaan koskaan halunnu tulla käymään, kun olit niin kaukana sun kultsipuppelista joka välillä käyttäytyy täysin vieraan silmissä täydellisen kusipään lailla.

Toisen kuuluu rakastaa toista ehdoitta, eikä hokea tälle että on läski tai pitäisi laihtua. Naurettavinta on, ettei se vastuun kaarttaja halua naimisiin kun vaimosta tulee ruma ja läski.

Surullisinta ehkä, että muutkin on huomanneet hänen(ystäväni että "avon") käytöksensä. Ystäviäni on myös varmasti ärsyttänyt, kun heille ärsyyntymistäni/suruani paasannut. USEASTI.
Vaikka olen yrittänyt puhua, sen tehoamatta on se silti jäänyt vaivaamaan mua ihan hitosti.

Mä en itke kovinkaan helpolla ja jos suren jotain, olen kärttyisä. Mulla tosiaan on surun käsittely ongelma ja sullon kaiken sisälleni. Joten voikin varmaankin arvata kun kaikki tämän päälle vuoden aikana tapahtuneet tapaamisen perumiset, toisen tahattomatkin loukkaantumiset yms kasaantuu. Olin raivoissani ja itkin.
Ehkä eniten kadun sitä, että tunteen purkautumiseni hoidin facebookin chatissa suoraan asianomaiselle ja sanoin ainakin kahteen otteeseen turhan ilkeästi. Sinänsä tuli sanottua kaikki.

Eniten nyt tahtoisin kysyä, muistaako hän edes niitä muistoja mitä minä muistan?
Neuvot ja kokemukset?
Yritin just kaivella kuvia ja tehdä jonkin moisen kollaasin mutta laiskuus yllätti.

Miksi tein tämän postauksen?
Kertoakseni kai, että olen pahoillani että tökerösti sanoin ja että tosiaan olen sen verran loukkaantunut ja pinan paloi. Mä toivon kyllä sisimmissäni, että saisin ystäväni takaisin. Sen ystävän jolle ei pidä sopia aikoja kuin terveyskeskuksen ajan varaukseen ja hänet joka pitää muakin tärkeänä.
Mutta, niin kauan kun asiat ei muutu mistään suunnasta mihinkään, mä unohdan hänet elämästäni.
En silti jää niin katkeraksi tai tahdo minkään moista sääliä.

Ehkä sitten jos hän joskus tajuaa mitä tarkoitan. Tässä postauksessa tilanne tuskin kuulostaa niin pahalta, koska tosiaan en tahdo kaikkea julkisesti sanoa/pidän hänet anonyyminä. Toisin kuin hän.


En jaksa enempää kirjoitella, 

C you~

                                                       
Hiton kirjoitusvirheet.

Wind of the Scotland~

Heips gugguuti!
Vikoja päiviä vietetään, täällä äidin luona Buckissa(Scotlannissa).
Jos joku kysyy "mitä kivaa puuhasitte siellä" voisin sanoa vaan, että olin kuin kotonani.
Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, tai semmoista jota hehkuttaisin.
Tuli sitä meren rannalla keräämässä sileitä kiviä, kuvaamassa ja käytiin elginissä ASDA:ssa shoppailemassa.
Sisko löys vaikka ja mitä ja minä paidan. Äidiltä sain sit yhen paidan tänään.
Käytiin siskon kanssa tyyli blogia varten ottamassa muutamia kuvia.
Koko matkasta on tulossa VLOG-postaus myöhemmässä vaiheessa.

Talot on täällä niin erilaisia kuin suomessa ja koko ihmiskunta. On ystävällisiä ja mukavia.
Suomi vaikuttaa entistä töykeemmältä kansalta.

Lämmintä on ollu välillä +12 ja kuivaa meidän onneksi.

Kuva postauksen tungen jossain vaiheessa.
---
Mun läppärin virtajohdon kanssa on ollut ongelmia jo pari kuukautta. Pitäis ostaa uusi.
Tämä vanha ei lataa kunnolla, saa sähkäreitä ja tippuu pois. Milleistä kiinni lataako vai ei. Hyyvin turhauttavaa, jos toisella kädellä pitää pitää koko ajan kiinni. Mur.
Kellään vaan ei oo saman merkkistä tai "tasoista" läppäriä, että heidän virta piuha kävis :/
---
Joulun päivät meni nopeasti.
Mentiin Joonaksen ja koirien kanssa Joonaksen suvun mökille jouluksi, joulupäivänä käytiin iskällä ja tapanin päivänä lähdin siskon kansa sit tänne scotlantiin reissaamaan.
Joulupäivänä oli todella liukasta ja varovaisesti kun ajeltiin, onnistui auto luisumaan tieltä.
Vakavia ei sattunut kummallekaan, mutta auto pääsi "lääkäriin". Isomummilekin piti mennä mutta oltiin aikataulusta niin myöhässä, ettei oltais oltu kotona ennen yheksää.

Lääkäriin pääsi tämän reissun jälkeen Kingkin. Joonaksen siskon koira päätti pönkittää egoaan ja repiä Kingin kylkeen n.5cm kokoisen haavan. Haava tikattiin kolmella tikillä ja raukka sai kaulurin ja kipulääke/antibiootti kuurin.

Harmittaa kun oon täällä reissussa vielä, joten en pääse sen tarkemmin haavaa kuvailemaan.
Joonaksen kanssa ollaan puhuttu useasti(jokapäivä) skypessä ja tämä sitetn Kinkulin näytti webcamerassa. Raukka.

Toivon mukaan Kingille ei jäänyt koirista traumoja ja että toisten koirien ohitus sujuu kuten ennenkin.
Melilläkin alkaa teho lisäkoulutus yksin olon kanssa.
Haetaan raakaluita siskon mummolta ensviikolla, jotka sit vie sen herkkuahneen ajatukset pois ovenkarmista.
---
Toi johto taas temppuilee joten kirjottelen taas kun on ladannut tarpeeks et voi ottaa laturista.
Heippa
-minä-